Teatteri Provinssissa eletään loppuviikko jännityksesssä. Aluehallintoviraston määräämät koronarajoitukset ovat tällä erää voimassa perjantaihin saakka.
Jos Provinssin alkuperäiset suunnitelmat toteutuisivat, lauantaina kajahtaisi ilmoille manserock ja Vuonna 85 -musikaalin kaarti pääsisi esiintymään Astrum-keskuksessa sijaitsevalle päänäyttämölle. Nyt lauantain näytös on varmuuden vuoksi peruutettu jo etukäteen.
Kun avi ilmoittaa uusista rajoituksista, Provinssissa tulee kiire. Palvelupäällikkö Ritva Suominen ja muut lipunmyyjät ryhtyvät tavoittelemaan jokaista peruutettuun näytökseen lipun ostanutta.
Tuottajat Seppo Suominen ja Laura Kuisma ryhtyvät miettimään ja sopimaan produktioille uusia esitysaikoja, niin omille tuotannoille kuin vierailuillekin. Jos artisti päättää perua koko kiertueensa, uutta aikaa ei tule Provinssiinkaan.
– Suurin työ on lipunmyyjillä. Jokaiselta on kysyttävä, haluaako hän uuden lipun vai rahat takaisin. Nyt kun olemme mukana Lippupisteen järjestelmissä, asiakkaille on yhteystiedot ja pääsääntöisesti saamme jokaisen kiinni, Seppo Suominen kertoo.
Tieto kulkee nykyisin hyvin. Suljettujen ovien takana on näkynyt väkeä vain satunaisesti.
Kuluneiden vajaan kahden vuoden aikana teatterista on peruttu toista sataa vierailua ja liki sama määrä omia esityksiä.
– Jos joudumme siirtämään oman, isomman produktion, se vie aina tilaa joltain muulta projektilta, Kuisma huomauttaa.
Ensimmäinen peruutusaalto iski kulttuurialalle maaliskuun puolivälissä 2020.
– Silloin ajattelimme, että katsotaan nyt kevät ja kun tulee kesä, korona kuolee ja jatkamme normaalisti. Kevät toi epävarmuuden, mutta en olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että tässä meneekin pari vuotta, Seppo Suominen sanoo.
– Olemme eläneet kaksi viikkoa, kuukauden, ehkä korkeintaan kahden kuukauden toiminta tähtäimessä, Laura Kuisma täydentää.
Tuottajia harmittaa erityisesti lyhyt reagointiaika. Avin määräys voi tulla pahimmilaan voimaan jo seuraavana päivänä. Vaikka Kuisma ja Suominen ovat jo ehtineet tottua peruutuksiin, kirpaisevat muutokset silti. Eniten heitä on jäänyt kaivertamaan toissa syksyn My Fair Lady -musikaali, jonka kausi jäi tyngäksi.
– Työryhmän viimeiset sanat taisivat olla, että nähdään taas perjantaina. Eipä nähty. Koko kevätkausi jäi musikaalilta pois. Olisi ollut hienoa lopettaa tyylikkäämmin, Kuisma sanoo.
– Se oli kallis tuotanto, joka teki 40 000 euroa tappiota. Vieläkin särkee, Suominen lisää.
Maaliskuussa päänäyttämöllä on luvassa Hiirenloukun uusintaensi-ilta. Kaksi vuotta sitten murhamysteeri ehdittin nähdä Salossa neljä kertaa. Miehitys on pysynyt yhtä näyttelijää lukuun ottamatta samana.
Jos rajoitukset sallivat, Vuonna 85 -musikaalin näytökset loppuvat viikkoa ennen Hiirenloukun aloitusta. Viikossa on ehdittävä purkaa yhdet lavasteet, rakentaa toiset, ja lavasteissa pitäisi päästä myös harjoittelemaan.
– Ovien on oltava samassa paikassa kuin ennenkin.
Kun rajoituksia löysätään, vie hetken, ennen kuin yleisö löytää takaisin katsomoon.
– Tilanne on sama koko Suomessa. Lippukauppa ei ole käynyt joulukuun puolivälin jälkeen, Seppo Suominen sanoo.
– Kun liput on myyty jo aiemmin ja esitys vihdoin tulee, lipputuloja ei kuitenkaan tule. Esityksen lasku on kuitenkin tulossa. Talouspuolenkin suunnittelun takia siirrot vaativat ennakointia. Avustuksissa on viivettä, mutta kiinteät kulut on hoidettava, Laura Kuisma toteaa.
Tuottajien on vaikea löytää korona-ajasta mitään positiivista tai opettavaista ainakaan paikallisesta näkökulmasta. Laajemmin katsoen esille ovat nousseet koko kulttuurialan tukijärjestelmien ja sopimusten ongelmat.
– Tapahtumajärjestäjät ja teatterit työllistävät välillisesti ja välittömästi valtavan määrän ihmsiä. Aiemmin meillä ei ollut lainkaan edunvalvontakanavaa, nyt on Tapahtumateollisuus ry. Sen perustaminen on koronan ansiota, Suominen ja Kuisma kertovat.
Hankaluuksista huolimatta Suominen ja Kuisma ovat työstään yhä innoissaan. Motivaatio löytyy rakkaudesta lajiin, kiinnostuksesta teatterimaailmaa kohtaan.
– Kun näkee, miten innoissaan työryhmä on ja miten tärkeitä esitykset ovat yleisölle, se tuo voimaa ja uskoa työhön. Tyytyväisten ihmisten näkemisestä tulee äärimmäisen hyvä olo, Laura Kuisma sanoo.
– Palo ja sydämen rakkaus tätä alaa kohtaan motivoi. Toisaalta on myös sen verran velkaa, että se ajaa tekemään, Seppo Suominen kertoo.
Molemmat uskovat, ettei korona kestä koko kevään ajan. Kesäksi on Provinssilla joka tapauksessa luvassa neljä produktiota kolmelle eri näyttämölle.
– Viime kesä onnistui hyvin ja ensi kesä vielä paremmin, Suominen luottaa.
Ensi syksyksi Provinssissa on valmisteilla esitys, josta molemmat tuottajat ovat jo nyt innoissaan. Valon pisaroita -näytelmään on tullut lupa käyttää Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin musiikkia. Mika Räinä on tehnyt kantaesityksen käsikirjoituksen, ja ohjaaja Joonas Suomisella on meneillään casting eli näyttelijöiden hakeminen rooleihin.
– Tuure Kilpeläisen lupa on Suomen oloissakin merkittävä asia, Seppo Suominen sanoo.
Työpareina pikkutarkka ja suurpiirteinen
Muusikkona tunnettu Laura Kuisma aloitti Teatteri Provinssin toisena tuottajana työnsä jo pari vuotta sitten, mutta hänen asemansa vakinaistettiin alkuvuodesta. Kuisma vastaa Rikalanmäen Teatterivintistä, somemarkkinoinnista ja on mukana myös teatterin omissa tuotannoissa.
– Yritän siirtää pikkuhiljaa Lauralle vastuuta päivittäisistä rutiineista. Olemme erityyppisiä ihmisiä: Laura on hyvin tarkka ja pedantti, minä taas vähän karkeampi. Olen hoitanut niin monta asiaa pyrkien ajankäytön tehokkuuteen, Seppo Suominen miettii.
– Seppo on suurpiirteisempi, mutta hommat menevät eteenpäin ja asioita tapahtuu. Kun on kaksi erityyppistä ihmistä tekemässä, asiat tulee tehtyä hyvin monelta eri kantilta, Kuisma täydentää.
Joonas Suominen jatkaa edelleen Provinssin taiteellisena johtajana.
