ESS Studion haastattelussa Riku Routo. Rouhea meininki ja kirjavat persoonat ankkuroivat hänet eliniäksi Lahteen.

Pääkirjoitus Yleisö löysi taas tiensä Salpausselälle

Salpausselän kisojen järjestäjät saattoivat huokaista helpotuksesta, kun kolmipäiväinen tapahtuma oli sunnuntai-iltana onnellisesti takanapäin.

Yleisö löysi tiensä katsomoihin kahden vuoden tauon jälkeen, jos ei sentään vanhojen hyvien aikojen, niin kuitenkin 2000-luvun parhaiden vuosien malliin. Yhteensä kisoissa kerrottiin käyneen perjantaista sunnuntaihin noin 35 000 katsojaa. Se on viisi tuhatta enemmän kuin edellisten avoimien ovien kisojen yleisömäärä kaksi vuotta sitten.

Salpausselän kisojen yleisömäärien vertailua vaikeuttaa, että järjestäjien ilmoittamissa luvuissa on vuosien varrella ollut paikallaolijoiden kokemuksen mukaan milloin enemmän ja milloin vähemmän niin sanottua hyvän miehen lisää.

Tällä kertaa julkisuuteen annettu katsojamäärä vaikuttaa varsin uskottavalta, sillä hiihtostadionin pääkatsomo kävi kiistatta ahtaaksi niin lauantaina kuin sunnuntaina, ja väkeä riitti myös ladunvarteen sankoin joukoin. Myös mäkimonttu oli hyvin kansoitettu kisojen perinteisen kokokohdan lauantain iltamäen aikana.

Suuri yleisö yllätti järjestäjät iloisesti, koska etukäteen oli suuri arvoitus, missä määrin kansa innostuu ensimmäisestä suuresta yleisötapahtumasta Lahdessa pandemian aiheuttaman pitkän tauon jälkeen. Kun väkeä virtasi paikalle yli odotusten, se näkyi ja tuntui paitsi korviahuumaavana kannustuksena, myös pitkiksi venyneinä jonoina kisojen oheispalveluissa. Tästä järjestäjät lupasivat ottaa heti opikseen, kuten pitää.

Varsinkin suomalaiset urheilijat olivat silmin nähden innoissaan päästessään pitkästä aikaa kilpailemaan ison yleisöjoukon edessä. Kannustusta yleisöltä riitti silti kohteliaasti myös ulkomaisille kilpailijoille, venäläiset mukaan lukien.

Toki Kansainvälisellä hiihtoliitolla olisi ollut hyvä syy sulkea itänaapurimme pois kisoista vastalauseena Venäjän laittomalle hyökkäykselle Ukrainaan. Mutta koska FIS ei näin tehnyt, oli järjestäjien kannalta helpotus, että venäläiset urheilijat eivät joutuneet valtionjohtonsa sijaiskärsijöiksi ja heidän turvallisuutensa tuli taatuksi ilman välikohtauksia.

Salpausselän kisojen elpyminen tukevasti jaloilleen pandemian jäljiltä ennustaa hyvää tulevaisuutta tälle perinteisistä perinteisimmälle lahtelaisinstituutiolle, joka ensi talvena täyttää pyöreät sata vuotta. Jatkuvuus vaikuttaa taatulta ainakin niin kauan kuin Lahdessa riittää lunta ja maailmassa toivottavasti rauhaa. Näiden edellytysten täyttyessä tavoitteeksi kannattaa asettaa jälleen kerran myös MM-kisat, joiden osalta Lahden vuoro voisi olla joskus kuluvan vuosikymmenen lopulla tai seuraavan alussa.